Veneen runko on lujitemuovirakenteinen (GRP = Glass-reinforced Plastic), 5,86 metriä pitkä ja 2,09 metriä leveä. Rungon kuivapaino on vajaat 750 kg, josta kölin osuus on vajaat 230 kg. Vene on kokoisekseen kohtuullisen painava ja näin myös varsin tukeva. Kovemmallakaan kelillä ei veneen sisällä ole tarvinnut kärsiä nitisevistä saumoista, eivätkä suuret aallot höykytä venettä kohtuuttomasti. Lyhyenä se toki mahtuu suurten aaltojen väliin, jolloin meno voi kovalla kelillä muistuttaa vuoristorataa. Köli ylhäällä myötätuulessa vene surffaa mukavasti suurilla aalloilla jolloin teoreettinen runkonopeus 6 solmua ylittyy helposti. Rungon alkuperäinen väri on punainen, mutta edellinen omistaja oli maalannut veneen siniseksi. Vuonna 2010 suoritetun kattavan kunnostusrupeaman yhteydessä runko hiottiin ja maalattiin uudelleen entistä tummemmaksi. Runko maalattiin laadukkaalla yksikomponenttisella International Toplac –maalilla “Mauritius Blue - 018”.
Vene on suunniteltu päiväpurjehtijaksi ja viikonloppuretkiin, joten istuinlaatikko on veneen kokoon nähden valtava. Siinä mahtuu kuusikin aikuista istumaan kohtuullisen mukavasti. Vesillä liikuttaessa max. 4 henkeä istuinlaatikossa samaan aikaan on kuitenkin parempi asetelma, sillä muuten alkaa olla ahdasta ja hankalaa pelata köysien kanssa. Kuuden hengen kuormalla perä myös painuu turhan syvälle, jolloin varsinkin moottorilla ajettaessa lattialle nousee jonkin verran vettä perän vedenpoistoaukosta. Penkkien etureunat on muotoiltu siten, että purjehdittaessa 10-15 asteen kallistuksessa penkeillä pystyy vielä istumaan normaalisti ja vastapuolen penkeistä saa jaloille hyvin tukea. Uusi oviaukon luukku on kolmiosainen, jolloin se mahtuu kajuutan alla olevaan säilytystilaan. Sateen sattuessa kahden alimman palasen avulla oviaukon suljettua riittävästi ja kuitenkin pidettyä näkyvyyden/ yhteyden sisälle kajuuttaan ilman veden satamista sisään.
Veneen runko ja kansi ovat molemmat varsin tiivistä ja ilmeisen laadukasta tavaraa. Kannen vitivalkoinen gelcoat on edelleen hyvin tasainen ja se onkin helppo pitää puhtaana pesemällä ja vahaamalla. Sivut, keulakansi ja kajuutan katon etuosa on vahvistettu ja karhennettu kulkemisen helpottamiseksi. Veneessä on ns. sisärunko pitämässä sisustan yleisilmeen siistinä ja vähentämässä kondensaatiota. Sen sisään saa myös helposti jemmattua suurimman osan sähköpiuhoista ja asennuskiinnikkeistä. Ikkunat ovat alunperin olleet ruuvikiinnitteisiä, mutta nyt on liimattu tiiviisti kiinni runkoon.
Vene oli aikanaan valittavissa kolmesta eri kölivaihtoehdosta. Tuplakölinen Twin Bilge Keeler on edelleen hyvin suosittu vuorovesialueilla, jossa veneet usein laskuveden aikaan seisovat maalla kuin jaloillaan kahden reunoilla olevan kölin ja peräsimen varassa. Normaali eväköli on taas paras vaihtoehto avoimille merialueille.
Tämä kyseinen yksilö on varustettu valurautaisella kääntökölillä ja sopii siksi erinomaisesti sisävesille ja saaristoon. Syväys köli ylhäällä on vain runsaat 60 cm ja köli alhaalla vajaat 1,4 metriä. Matala syväys mahdollistaa veneen ajamisen käytännössä suoraan rantaan. Olemmekin esim. Saimaalla rantautuneet perä edellä suoraan hiekkarantaan, jolloin veneestä on parhaimmillaan pääsyt maihin kuivin jaloin. Valurautaisen kölin oikaisuvoima, kiitos päässä olevan bulbin, on kohtuullisen hyvä. Usein tämän kokoluokan veneissä näkee huomattavan kevyitä kääntöosia, jolloin vene kallistelee paljon ja on rauhaton puuskaisessa tuulessa. Painava köli yhdistettynä matalaan mastoon tekee veneestä hitaan, mutta samalla kohtuullisen vakaan purjehtia. Köli ylhäälläkin veneen painopiste pysyy edelleen pohjan alapuolella. Vaikka pohjasta ei saakaan täysin tasaista, vene surffaa silti yllättävän hyvin suurilla aalloilla. Kääntököli ei toki ole yhtä tukeva ja yhtä hyvä purjehdittava kuin kiinteällä eväkölillä varustetut mallit, mutta se mahdollistaa veneen traileroitavuuden ja mahdollisuudet rantautua paikkoihin, joihin suuremmilla veneillä ei yleensä pääse. Pohjakosketuksen sattuessa köli myös antaa periksi ja matka jatkuu yleensä ilman keskeytystä. Alla olevassa kuvassa näkyy kääntökölin päässä pieniä jälkiä viime kesän rantautumisista mataliin rantoihin. Etureuna täräyttäisi ikävästi osuessaan kallioon, mutta perä edellä rantauduttaessa kääntököli antaa nostettunakin vielä hieman periksi. Saimaalla kaivoimme usein hiekkaan kölille oman vedenalaisen “kanavan”, jotta saimme veneen mahdollisimman lähelle rantaa. Vene on sen verran kevyt, että sen pystyy työntämään pois rannasta vaikka köli olisikin kiinni pohjassa. Eräs yö hiekkarannalla oli erittäin rauhallinen, kun vene seisoi tukevasti paikallaan kölin varassa. Aamulla kaivoimme kölin taakse kertyneet hiekat pois ja työnsimme veneen irti rannasta. Luonnollisesti myös peräsin on taittuvaa mallia ja nousee tarvittaessa kokonaan ylös vedestä. Tämä mahdollistaa perä edellä rantautumisen.
Kölin korkeutta säädetään istuinlaatikon perässä olevalla vinssillä. Välitys on suuri, joten köli nousee kevyesti ylös. Laskussa saa olla tarkkana, ettei päästä köliä putoamaan. Käytännössä köli on joko kokonaan ylhäällä tai alhaalla. Joskus kovalla tuulella matalaan ja tuntemattomaan rantaan rantauduttaessa olen nostanut kölin puoliväliin. Tällöin syväys on alle metrin, mutta kölin oikaiseva voima edelleen kohtuullinen. Kölin ollessa ylhäällä varmistan nostoköyden yleensä vielä solmulla, ettei se köysilukon auetessakaan pääse juoksemaan vapaasti, eikä köli pääse romahtamaan voimalla alas. Kölin nostoköysi kulkee perästä vedenpoistoaukon kautta pohjaa pitkin kääntöosan takareunaan. Kölin saranapultti on kiinteän osan etureunassa. Systeemi on helppo, tilaa säästävä ja toimiva. Ainoa haittapuoli on se, ettei perän vedenpoistoaukkoa saa suljettua. Raskaalla peräkuormalla ajettaessa sieltä nouseekin vettä istuinlaatikkoon. Pysähdyttäessä vesi toki poistuu samaa tietä kuin tulikin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti