Veneen esittely

Esittelysivuston tarkoituksena on kertoa enemmän tästä Suomessa hieman harvinaisemmasta venemallista nimeltä Prelude 19.

Kyseinen yksilö on Brittiläisen Rydgeway Marinen valmistama lujitemuovirunkoinen itseoikaiseva purjevene vuosimallia 1975. Rydgeway Marine valmisti veneitä 70-luvulla 300 kpl, jonka jälkeen valmistus siirtyi Pegasus Marinelle ja he valmistivat vielä 208 kpl. Veneen suunnittelija on Ian Proctor. Tarinan mukaan hän halusi itselleen pienen päiväretkiveneen, mutta ei ollut tyytyväinen 70-luvun alussa tarjolla olleisiin malleihin, joten hän päätti piirtää haluamansa veneen ja teettää sen jollain veistämöllä. Ilmeisesti veistämö näki veneessä hyvän tilaisuuden ja sopi Proctorin kanssa sarjatuotannosta. Lisäsin esittelysivuston oikeaan laitaan Brittiläisen Practical Boat Owner –lehden artikkelin, jossa kerrotaan tarkemmin veneen tuotannosta. Oikeasta laidasta löytyvät myös veneen alkuperäinen esite ja Small Boat –lehden artikkeli, jonka kuvissa näkyy alkuperäinen osatakilamalli hieman erilaisella pentterillä. Lyhyen historiansa aikana veneestä on tehty monta erilaista versiota vaihdellen kahden rikityypin, kolmen erilaisen kölimallin, kahden pentterityypin ja ainakin kahden erilaisen kölivinssimallin mukaan. Runko ja kansi ovat kuitenkin kaikissa veneissä lähtökohtaisesti samat.

 

Räpsin kuvia veneestä venepaikallamme Lauttasaaren Pajalahden venesatamassa. Satama on mukavan rauhallinen eikä kuvauspäivän säässäkään ollut valittamista :)

Runko ja köli

 

Veneen runko on lujitemuovirakenteinen (GRP = Glass-reinforced Plastic), 5,86 metriä pitkä ja 2,09 metriä leveä. Rungon kuivapaino on vajaat 750 kg, josta kölin osuus on vajaat 230 kg. Vene on kokoisekseen kohtuullisen painava ja näin myös varsin tukeva. Kovemmallakaan kelillä ei veneen sisällä ole tarvinnut kärsiä nitisevistä saumoista, eivätkä suuret aallot höykytä venettä kohtuuttomasti. Lyhyenä se toki mahtuu suurten aaltojen väliin, jolloin meno voi kovalla kelillä muistuttaa vuoristorataa. Köli ylhäällä myötätuulessa vene surffaa mukavasti suurilla aalloilla jolloin teoreettinen runkonopeus 6 solmua ylittyy helposti. Rungon alkuperäinen väri on punainen, mutta edellinen omistaja oli maalannut veneen siniseksi. Vuonna 2010 suoritetun kattavan kunnostusrupeaman yhteydessä runko hiottiin ja maalattiin uudelleen entistä tummemmaksi. Runko maalattiin laadukkaalla yksikomponenttisella International Toplac –maalilla “Mauritius Blue - 018”.

Vene on suunniteltu päiväpurjehtijaksi ja viikonloppuretkiin, joten istuinlaatikko on veneen kokoon nähden valtava. Siinä mahtuu kuusikin aikuista istumaan kohtuullisen mukavasti. Vesillä liikuttaessa max. 4 henkeä istuinlaatikossa samaan aikaan on kuitenkin parempi asetelma, sillä muuten alkaa olla ahdasta ja hankalaa pelata köysien kanssa. Kuuden hengen kuormalla perä myös painuu turhan syvälle, jolloin varsinkin moottorilla ajettaessa lattialle nousee jonkin verran vettä perän vedenpoistoaukosta. Penkkien etureunat on muotoiltu siten, että purjehdittaessa 10-15 asteen kallistuksessa penkeillä pystyy vielä istumaan normaalisti ja vastapuolen penkeistä saa jaloille hyvin tukea. Uusi oviaukon luukku on kolmiosainen, jolloin se mahtuu kajuutan alla olevaan säilytystilaan. Sateen sattuessa kahden alimman palasen avulla oviaukon suljettua riittävästi ja kuitenkin pidettyä näkyvyyden/ yhteyden sisälle kajuuttaan ilman veden satamista sisään.

Veneen runko ja kansi ovat molemmat varsin tiivistä ja ilmeisen laadukasta tavaraa. Kannen vitivalkoinen gelcoat on edelleen hyvin tasainen ja se onkin helppo pitää puhtaana pesemällä ja vahaamalla. Sivut, keulakansi ja kajuutan katon etuosa on vahvistettu ja karhennettu kulkemisen helpottamiseksi. Veneessä on ns. sisärunko pitämässä sisustan yleisilmeen siistinä ja vähentämässä kondensaatiota. Sen sisään saa myös helposti jemmattua suurimman osan sähköpiuhoista ja asennuskiinnikkeistä. Ikkunat ovat alunperin olleet ruuvikiinnitteisiä, mutta nyt on liimattu tiiviisti kiinni runkoon.

Vene oli aikanaan valittavissa kolmesta eri kölivaihtoehdosta. Tuplakölinen Twin Bilge Keeler on edelleen hyvin suosittu vuorovesialueilla, jossa veneet usein laskuveden aikaan seisovat maalla kuin jaloillaan kahden reunoilla olevan kölin ja peräsimen varassa. Normaali eväköli on taas paras vaihtoehto avoimille merialueille.

 

Tämä kyseinen yksilö on varustettu valurautaisella kääntökölillä ja sopii siksi erinomaisesti sisävesille ja saaristoon. Syväys köli ylhäällä on vain runsaat 60 cm ja köli alhaalla vajaat 1,4 metriä. Matala syväys mahdollistaa veneen ajamisen käytännössä suoraan rantaan. Olemmekin esim. Saimaalla rantautuneet perä edellä suoraan hiekkarantaan, jolloin veneestä on parhaimmillaan pääsyt maihin kuivin jaloin. Valurautaisen kölin oikaisuvoima, kiitos päässä olevan bulbin, on kohtuullisen hyvä. Usein tämän kokoluokan veneissä näkee huomattavan kevyitä kääntöosia, jolloin vene kallistelee paljon ja on rauhaton puuskaisessa tuulessa. Painava köli yhdistettynä matalaan mastoon tekee veneestä hitaan, mutta samalla kohtuullisen vakaan purjehtia. Köli ylhäälläkin veneen painopiste pysyy edelleen pohjan alapuolella. Vaikka pohjasta ei saakaan täysin tasaista, vene surffaa silti yllättävän hyvin suurilla aalloilla. Kääntököli ei toki ole yhtä tukeva ja yhtä hyvä purjehdittava kuin kiinteällä eväkölillä varustetut mallit, mutta se mahdollistaa veneen traileroitavuuden ja mahdollisuudet rantautua paikkoihin, joihin suuremmilla veneillä ei yleensä pääse. Pohjakosketuksen sattuessa köli myös antaa periksi ja matka jatkuu yleensä ilman keskeytystä. Alla olevassa kuvassa näkyy kääntökölin päässä pieniä jälkiä viime kesän rantautumisista mataliin rantoihin. Etureuna täräyttäisi ikävästi osuessaan kallioon, mutta perä edellä rantauduttaessa kääntököli antaa nostettunakin vielä hieman periksi. Saimaalla kaivoimme usein hiekkaan kölille oman vedenalaisen “kanavan”, jotta saimme veneen mahdollisimman lähelle rantaa. Vene on sen verran kevyt, että sen pystyy työntämään pois rannasta vaikka köli olisikin kiinni pohjassa. Eräs yö hiekkarannalla oli erittäin rauhallinen, kun vene seisoi tukevasti paikallaan kölin varassa. Aamulla kaivoimme kölin taakse kertyneet hiekat pois ja työnsimme veneen irti rannasta. Luonnollisesti myös peräsin on taittuvaa mallia ja nousee tarvittaessa kokonaan ylös vedestä. Tämä mahdollistaa perä edellä rantautumisen.

Kölin korkeutta säädetään istuinlaatikon perässä olevalla vinssillä. Välitys on suuri, joten köli nousee kevyesti ylös. Laskussa saa olla tarkkana, ettei päästä köliä putoamaan. Käytännössä köli on joko kokonaan ylhäällä tai alhaalla. Joskus kovalla tuulella matalaan ja tuntemattomaan rantaan rantauduttaessa olen nostanut kölin puoliväliin. Tällöin syväys on alle metrin, mutta kölin oikaiseva voima edelleen kohtuullinen. Kölin ollessa ylhäällä varmistan nostoköyden yleensä vielä solmulla, ettei se köysilukon auetessakaan pääse juoksemaan vapaasti, eikä köli pääse romahtamaan voimalla alas. Kölin nostoköysi kulkee perästä vedenpoistoaukon kautta pohjaa pitkin kääntöosan takareunaan. Kölin saranapultti on kiinteän osan etureunassa. Systeemi on helppo, tilaa säästävä ja toimiva. Ainoa haittapuoli on se, ettei perän vedenpoistoaukkoa saa suljettua. Raskaalla peräkuormalla ajettaessa sieltä nouseekin vettä istuinlaatikkoon. Pysähdyttäessä vesi toki poistuu samaa tietä kuin tulikin.

Riki ja purjeet

Kölivaihtoehtojen lisäksi veneen pystyi aikanaan valitsemaan joko osa- tai huipputakilana. Tämä yksilö on huipputakilaversio. Masto ja puomi ovat Holt-Allenin valmistamia. Masto on 6,4 metriä pitkä alumiiniprofiili ja se seisoo kajuutan katolla noin metrin korkeudella vedenpinnasta. Kun tähän lisätään ankkurivalon ja Windexin vaatima tila, niin siltojen turvallinen alituskorkeus tulisi olla vähintään 7,5 metriä. Mastoon on jossain vaiheessa lisätty babystaagi jäykistämään mastoa.

Isopurje on kohtuullisen pieni, vain 6,5 m2. Siitä löytyy kahdet reivit, joista ykkösreiviä on tullut jopa käytettyä. Vaikka vene on kokoisekseen hieman alirikattu, on kovemmassa tuulessa silti parempi mennä reivatulla isolla. Kakkosreivi voisi tulla tarpeen kovassa myrskyssä, mutta silloin keli alkaa olla sellainen, ettei tämän kokoluokan veneellä kannattaisi enää olla vesillä. Hyvä kuitenkin että sekin löytyy, jos sitä joskus sattuukin tarvitsemaan.

Keulapurjeena on 8,3 m2 rullagenoa. Rullalaite auttaa tasapainottamaan kokoeroa isohkon keulapurjeen ja pienehkön isopurjeen välillä. Spiirapuomin kanssa virsikirja onnistuu mainiosti.

Alunperin vain nostimia pystyi säätämään istuinlaatikosta käsin, vaikka joissain malleissa purjeet täytyy edelleen käydä nostamassa mastolla. Fallit oli tuotu häränsilmien kautta kajuutan katon takareunaan, johon ne kiilattiin tavallisilla clameilla. Kaikki muut toimet käytiin tekemässä mastolla, josta kertoo oman tarinansa maston jalassa olevat knaapit ja kajuutan katolla maston edessä oleva karhennettu seisoma-alue. Edellinen omistaja oli jossain vaiheessa tuonut myös puomin ja kikkataljan köydet istuinlaatikkoon parin ylimääräisen häränsilmän kautta ja lisännyt niille omat clamit. Itse kehitin systeemiä vielä pidemmälle asentamalla häränsilmien tilalle alumiiniset taittopylpyrät ja korvasin clamit kunnollisilla vinssinvapauttajilla. Nyt kaikkia köysiä pystyy säätämään helposti istuinlaatikosta käsin. Jotkut ovat asentaneet kajuutan katolle myös pienet vinssit, mutta tämän kokoluokan veneissä purjeet ovat sen verran pienet ja kevyet, ettei fallivinsseille ole mielestäni tarvetta. Toki jos veneeseen on hankittu hieman järeämmästä tavarasta olevat purjeet ja kaikkien on voitava ne nostaa, niin saattaahan fallivinsseille löytyä niissä tilanteissa käyttöäkin.

Keulapurjeen skuutit tulevat pienten skuuttikiskojen kautta yhtä pienille vinsseille. Vinssien takana oli alunperin muoviset perusknaapit, mutta vaihdoin niiden tilalle kätevämmät alumiiniset kiilaknaapit. Pieni skuuttikisko vaikutti aluksi aivan turhalta, mutta osoittautuikin lopulta varsin toimivaksi erityisesti keskisuuren genoan kanssa. Purjeen takaliesman värinät saa tehokkaasti pois säätämällä kiskovaunua. Muuhun käyttöön näin pientä ja aivan liian takana olevaa skuuttikiskoa ei lopulta oikein voi käyttääkään. Kiilaknaapien takana näkyy alkuperäiset keulan skuuttien clamit, joita käytetään nykyisin puomin preventteriköyden kiinnitykseen. Sivukannella ikkunan alla on pienet, ilmeisesti fokalle tarkoitetut skuuttilenkit, jotka soveltuvat erinomaisesti juuri preventterin ohjureiksi. Asensin kunnostuksen yhteydessä alkuperäisten ohuiden lenkkien tilalle Wichardin erityisen kestävät lenkit, joten niitä voi tarvittaessa käyttää myös turvavaljaan kiinnitykseen toimittaessa kovassa kelissä maston luona.

Huipputakilaversion puomi on vain 2,3 metriä pitkä. Se on hieman osatakilaversion puomia lyhyempi johtuen takastaagista, jota osatakilassa ei ole. Huipputakila kompensoi lyhyestä puomista johtuvaa isopurjeen pienehköä kokoa mahdollistamalla sitäkin suuremman keulapurjeen ja halutessaan myös kohtuullisen suuren spinaakkerin. Meillä ei spinnua ole, mutta sellainen voisi olla varsin hyvä hankinta myötätuuliosuuksia ajatellen. Tällä hetkellä käytämme genoan kanssa spiirapuomia laskettelemme täysmyötäiseen yleensä leveää virsikirjaa. Spinnuhan olisi kyllä tehokkaampi… :)

Veneen mukana tullut genoa 2 oli alunperin hakasilla, mutta kunnostuksen yhteydessä asensin keulaan rullalaitteen. Vanha purje käytettiin purjeneulojalla, joka purki pois hakaset ja ompeli tilalle foilin. Purje istuu rullalaitteeseen mainiosti ja purjehdus muuttui kertaheitolla helpommaksi. Yksipurjehduksen helppoudesta kertovat esittelysivuston oikeasta laidasta löytyvät yksinpurjehdusvideot. Rullalaite mahdollistaa nyt myös paremman purjebalanssin löytämisen kovemmilla tuulilla. Aiemmin genoa 2 oli hieman liian suuri kovemmille tuulille ja kohtuuttoman suuri suhteessa pieneen isopurjeeseen. Nyt keulapurjeen pinta-alaa pystyy säätämään juuri sopivaksi, vaikka eihän rullalaite koskaan vastaa oikeaa fokkaa tehokkuudessa. Helppous ajoi kuitenkin tällä kertaa “tehokkuuden” edelle.

Säilytystilat

Pienessä veneessä on usein myös pienet säilytystilat. Uskomattoman paljon tavaraa niihin pystyy silti tunkemaan. Joka kerta kun syksyllä nostelee tavaroita laiturille ennen veneen hilaamista trailerille , tulee ihmeteltyä mihin ihmeeseen nämäkin kaikki on saatu tungettua.

Veneen pohjakuvasta näkee miten säilytyslokerot on sijoiteltu eri puolille venettä. Istuinlaatikon säilytyslokerot ovat lattian ali yhteydessä toisiinsa, kun taas sisustan lokerot kulkevat koko matkan veneen istuimien alla. Tämän lisäksi reunoille on asennettu hyllyt pientavaroille ja astioille.

Istuinlaatikon lokeroiden luukut ovat samankokoiset, mutta säilytystilat ovat huomattavan eri kokoisia, johtuen paaran puoleisen pistopunkan ulottumisesta melkein veneen perään saakka.

Paaran puoleisen punkan päälle on asennettu “tarjotin”, jossa on kätevä säilyttää pientavaraa. Itse säilytystila on pienehkön aukkonsa takia sopiva pääosin köysille ja muulle keskisuurelle tavaralle.

Styyran puoleinen lokero on huomattavasti suurempi ja sen lattia on vahvistettu paksulla vanerilevyllä. Lokero onkin alunperin suunniteltu perämoottorin säilytystä varten. Sinne mahtuu helposti kaikki suurempi tavara, kuten polttoainetankki, poijuhaka, fendarit, ym. Kunnostuksen yhteydessä asensin luukkuihin säädettävät tukitangot pitämään niitä ylhäällä. Toinen vaihtoehto olisi ollut kaasujouset, mutta halusin mahdollisuuden jättää luukut vain vähän auki esim. tuuletusta varten, joten säädettävät tukitangot sopivat tarkoitukseen paremmin. Ostin lyhyimmät tukitangot mitä löysin, mutta paaran puoleisen tarjottimen tila oli sen verran kortilla, että jouduin lyhentämään tankoa vielä pari senttiä.

Istuinlaatikon alle on jätetty tila suurille ja pitkille tavaroille. Kovin pientä tavaraa lokeroon ei kannata laittaakaan, sillä muuten niitä saa onkia keksin kanssa lokeron perukoilta. Tila sopii erinomaisesti juuri istuinlaatikon pöytälevyn ja sen jalan säilyttämiseen. Lokeroon mahtuu hyvin myös 2 kg jauhesammutin. Ensi kaudeksi hankin sen tilalle 6 kg vaahtosammuttimen. Juttelin nimittäin Presto Paloturvallisuus Oy:n henkilökunnan kanssa samalla kun he tarkastivat nykyisen sammuttimeni ja he eivät nähneet alkuperäistä suunnitelmaani hankkia 2 kg hiilidioksidisammutin jauhesammuttimen tilalle kovinkaan järkeväksi. Ensinnäkään sitä ei kuulemma hyväksytä yksinään katsastuksessa, joten 2 kg jauhesammutin tulisi silti olla mukana, mutta mikä tärkeintä sen sammutusteho ei riitä käyttötarkoitukseen. Sähköpalot hoituu helposti, mutta veneessä yleisemmät, usein ruoanlaitosta seuranneet tekstiilipalot ovat haastavampi paikka. Erityisesti jos vaahtomuovipatja pääsee syttymään, on sellaisen sammuttaminen hiilidioksidisammuttimella kuulemma kohtuullisen hankalaa puuhaa. Tällöin täytyy myös tietää mitä tekee ja amatööri usein tyhjentääkin koko säiliön elokuvatyyliin metrin päästä kohti liekkejä. Säiliö on tyhjä hetkessä ja siitä ei kuulemma patjapalo ole vielä moksiskaan. Vaahtosammutin on käyttökohteiltaan huomattavasti laajempi ja sitä voi suihkutella hieman pidemmältäkin. Mikä parasta vaahto ei leviä ympäriinsä ja sen saa helposti pestyä/ pyyhittyä pois, toisin kuin jauheen, joka tunkeutuu joka paikkaan. Se myös hyväksytään katsastuksessa yksinään, eivätkä merivartiostokaan valita liian vähäisestä sammutustehosta.

Veneen sisällä säilytystilat löytyvät penkkien alta. Lokeroita ei varsinaisesti ole, sillä penkkien alla on yhtenäinen avoin tila, johon on pääsy muutamasta penkkien alla olevasta reiästä. Kovin syviä lokerot eivät ole, eikä veneessä varsinaisesti ole pilssiä. Lokeroissa säilytetäänkin pääosin matalaa tavaraa, kuten sähköpiuhoja, pentteritarvikkeita, juomapulloja, ym. Styyran puoleinen säilytyslokero on modifioitu siten, että veneen 95 Ah AGM-akku laatikoineen mahtuu sinne ja pysyy kovemmassakin kelissä paikallaan.

Sisusta

Veneessä on pienestä koostaan huolimatta poikkeuksellisen hyvät sisätilat. Usein tämän kokoluokan veneissä, joskus jopa hieman suuremmissakin, on vain patjat ja kenties jonkinlainen pöytä. Kuten aiemmin mainitsin, Ian Proctor suunnitteli veneen alunperin omaan käyttöönsä, joten hän ei säästellyt varustuksessa. Alkuperäisessä esitteessä valmistaja kehuskeleekin sanomalla “We have thought of everything”.

Veneen sisätilojen korkeus on 1,25 metriä, joten seisomakorkeus löytyy vain oviaukosta. Muuten sisätilat ovat kohtuullisen avarat. Sisätilojen alkuperäinen väritys oli ajan hengen mukaisesti keltaiset seinät ja oranssit patjat. Kunnostuksen yhteydessä lakkasin puuosat satiinilakalla ja maalasin seinät valkoisiksi. Vanhat patjat heitettiin roskiin ja Elina teki kokonaan uudet vaaleat patjat palosuojatusta vaahtomuovista ja homesuojatusta veneverhoilukankaasta. Uusi ilme on huomattavasti ajattomampi.

 

Keulan punkassa mahtuu kaksi aikuista nukkumaan mukavasti. Yöksi punkkaan lisätään ensimmäisessä kuvassa näkyvä lisäpala.

.

Keulapiikin saa eristettyä muusta kajuutasta verholla yöksi tai esim. WC-käynnin ajaksi.

 

Keulasta löytyvät myös ns. astiahyllyt. Styyran puolella on omat lokeronsa lautasille ja paaran puolella taas kupeille ja pientarvikkeille.

Kajuutassa styyran puolella on irrotettava pöytä, jonka sisällä voi säilyttää merikortteja. Pöydän irrottamalla saa käyttöönsä yli kaksi metrisen punkan ja kajuuttaan saa muutenkin reippaasti lisää liikkumatilaa. Veneilemme pidemmät reissut yleensä kahdestaan, jolloin pidämme keulapiikin sänkynä ja pöydän paikallaan ruokailua varten. Kassit ja muut voi tunkea punkan perällä näkyvään syvennykseen ja paaran pistopunkkaan. Vaikka valmistaja mainostaakin miettineensä kaikkea, niin hyllyjen alla olevaa tyhjää tilaa ei mielestäni oltu hyödynnetty lainkaan. Upotinkin keulan hyllyjen alle kaiuttimet ja 12 V virtalähteet ja taas kajuuttaan, styyran puolelle asensin kuvassa näkyvän valkoisen luukun ja sen taakse sähkökeskuksen.

Paaran puolelta löytyy pentteri. Alunperin pentteri oli varustettu kaksiliekkisellä Marinol –keittimellä, mutta se oli myöhemmin korvattu pienellä kaasukäyttöisellä retkikeittimellä. Korvasin veneen mukana tulleen kaasukeittimen vastaavalla, mutta hieman pienemmällä ja tyylikkäämmällä. Keitin toimii yhdellä 0,5 litran nestekaasupullolla, jolla keittelee pitkän aikaa. Viikon veneilyreissulla meillä taisi mennä vain kaksi pulloa, vaikka keitimme sillä kaiken aamupalasta tiskivesiin. Tiskaus onnistuu helposti syvässä lavuaarissa, vaikka tämä ei toki ole suotavaa, sillä veneessä ei (ainakaan toistaiseksi) ole harmaan veden talteenottoa, joten tiskivesi menee suoraan mereen/ järveen. Tiskaus onkin monella tapaa parempi suorittaa kahden vadin avulla rannassa. On kuitenkin mukavaa, että veneessä on juokseva vesi ja oma makeavesitankki kahvinkeittoa ja käsien pesua varten. Asensin kunnostuksen yhteydessä sähkökäyttöisen makeavesipumpun, jonka liitin suoraan alkuperäisen Whale-merkkisen käsipumpun letkuun. Nyt vesitankin tyhjennys veden vaihtoa varten hoituu helposti ja nopeasti, eikä käsienpesussakaan tarvitse toista pumppaamaan. Toinen vaihtoehto olisi ollut jalkapumppu, mutta sähköpumppu oli saman hintainen, helpompi asentaa ja vei vähemmän tilaa. Varmuuden vuoksi asensin pöydän takareunaan kytkimen, joka sammuttaa sähköpumpun jos pöytä työnnetään kiinni. Eräs mukava piirre on se, että liukupöydän ansiosta ruokaa valmistava henkilö voi seistä selkä suorana ovi aukossa, eikä hänen tarvitse kyyristellä kajuutassa pilkkomassa aineksia. Pentterin takareunassa on pienehkö ruoka-ainelokero. Se on juuri vesirajassa, mutta ei varsinaisesti viileä, joten pilaantuvat ruoka-aineet säilytämme erillisessä kylmälaukussa. Pentterin alla näkyy säilytystila muulle pentteritavaralle.

Paaran pistopunkka jatkuu lähes veneen perään saakka. Aluksi ajattelin että se on niin ahdas, ettei sitä kukaan pysty käyttämään. Punkka kuitenkin levenee reilusti heti hyllyn päädyn jälkeen, joten siinä on itse asiassa varsin hyvä nukkua. Styyran punkka on kyllä avara, mutta se on sen verran kapea, että käsi tuppaa putoamaan jatkuvasti reunan yli lattialle. Paaran punkassa sitä ongelmaa ei ole, sillä nukkuja on ikään kuin omassa “lokerossaan” ja pysyy patjalla kovemmassakin keinutuksessa. Kolmen hengen seurueesta kahden nukkuessa keulapiikissä, kolmannen on hyvä nukkua tässä. Paaran punkka on sopivasti etäällä keulapiikistä, joten siinä saa hieman omaa rauhaa. Kovin isokokoiselle tai klaustrofobiselle punkkaa ei toki voi suositella .

Sähköt ja valaistus

Veneessä ei alunperin ollut lainkaan sähkövarustusta. Ensimmäinen kesä vuonna 2007 menikin sähköjen parissa askarrellessa. Tuolloin asensin veneeseen ns. perusvarustuksen valaistuksen, latauksen ja äänentoiston osalta. Kolmen veneilykesän aikana keräsin tietoa ja käytännön kokemuksia erilaisista venesähköratkaisuista ja lopputuloksena syntyi alla oleva kytkentäkaavio. Huomautuksena todettakoon, että olen tulevalta ammatiltani juristi, en sähköinsinööri, joten kaavio on laadittu “maallikkonäkulmasta” periaatteella “miten tämä laite on kytketty?”. Kaaviossa käytetyt symbolit on siis valittu ulkonäön perusteella vastaavaan mahdollisimman hyvin veneessä olevia kytkimiä, laitteita ja liitoksia. Jos maallikolla on käytössään kyseinen kaavio tutkiessaan tämän veneen kytkentöjä, on hänen kohtuullisen helppo ymmärtää miten systeemi rakentuu, eikä hänen tarvitse alkaa arvailemaan miten jokin laite on kytketty ja mikä piuha mahdollisesti menee mihinkin.

Vuosina 2009-2011 suoritetun perusteellisen kunnostuksen yhteydessä purin kaikki vanhat sähköasennukset pois ja uudistin koko systeemin kauttaaltaan kaavion mukaiseksi. Keskeisin uudistus oli varsinaisen sähkökeskuksen asentaminen styyran seinäkoteloon.

Sähkökaapissa ovat pääsulakkeet, automaattilaturi, lokin ja kaiun keskusyksikkö, päävirran kytkentärimat, ym. Johtimien materiaalivahvuudet on mitoitettu kauttaaltaan hieman yläkanttiin jännitehäviöiden välttämiseksi.

Veneen akku on 95 Ah AGM-akku ja se on asennettu omaan koteloonsa styyran säilytyslokeron perälle.

Paaran puolelta löytyy varsinainen ohjainpaneeli mittareineen. Kytkinpaneelista löytyy 12 V-pistoke ja sillä ohjataan kaikkia muita sähkölaitteita, paitsi ankkuri- ja mastovaloja sekä automaattista pilssipumppua, joille asensin omat kytkimet styyran hyllyn reunaan. Paneeliin on lisäksi asennettu tarpeellisimmat mittarit, eli makeavesitankin mittari ja akun jännitteen mittari. Lisäksi paneelista löytyy kaukosäädettävä CD/ MP3-soitin radiolla. Paneelin taakse on asennettu sähkökaappia vastaavat kytkentärimat ja sulakkeet.

Keulapiikin seinäkoteloihin on molemmille puolille asennettu kaiuttimet ja niiden alle 12 V-virtapistokkeet. Hyllyjen päälle asensin juuri myös led-valolistat.

Maasähköä varten asensin veneeseen DEFAn sähköjärjestelmän pistokkeineen. Liitospistokkeelle löytyi sopiva paikka styyran kulkuvalon takaa.

 

Sisätilapistokkeet on asennettu molemmille puolille hyllyjen takareunaan, josta styyran puolelta löytyy myös päävirtakytkin ja paaran puolelta taas yksi 12 V-pistoke. Ripottelin 12 V-pistokkeita strategisiin paikkoihin ympäri venettä, jotta virtaa on saatavilla monesta paikasta. Seuraava pistoke löytyykin heti istuinlaatikon säilytyslokerosta.

Maston ja puomin sähköt hoituvat kattoon asennettujen liittimien avulla. Preludessa on kätevä kaksoisrunko, joten piuhat sai asennettua siististi piiloon kannen ja sisäkaton väliin.

Maston huipusta löytyvät ympärinäyttävä ankkurivalo ja normaali mastovalo. Kylkiin on asennettu punainen ja vihreä kulkuvalo ja perään vielä kirkas perävalo. Kaikki veneen valot ovat led-valoja. Tämän kokoiseen veneeseenhän riittäisi vain yksi ympärinäyttävä valo, mutta päätin kuitenkin asentaa varsinaiset kulkuvalot.

Puomin päähän asensin kytkimellä toimivan led-valon valaisemaan istuinlaatikkoa. Valo leviää sopivasti, joten istuinlaatikossa on mukavan valoisaa vaikka puomiteltankin asentaisi päälle. Vielä kun laatikkoon asentaa ruokapöydän, niin siinä voi helposti istua iltaa, vaikka muuten olisikin pimeää. Valo toimii hyvin myös säilytyslokeroiden osalta, eikä tasku- tai otsalampulle ole ollut enää tarvetta. Puomin päässä on katkaisija, josta valon saa kytkettyä päälle/ pois.

Korvasin veneen sisälle vuonna 2007 asentamani loisteputket vastaavan tehoisilla led-valaisimilla.

Kattovalot antavat hyvän yleisvalon ympäriinsä. Keulapiikki olisi muuten jäänyt hämäräksi, joten asensin samassa yhteydessä myös sinne pienen led-valon. Todennäköisesti päivitän senkin vielä kauniimman väriseksi.

Vaikka kattovalot ovat todella hyvät, niin ne ovat samalla myös hieman liian kirkkaat käytettäväksi yöllä veneillessä ja illalla kajuutassa istuskellessa. Tarvetta oli siis tunnelmavaloille, joten asensin hyllyjen alle led-valonauhat. Valo on juuri sopiva vähäinen tunnelmavaloksi, mutta silti riittävä valaisemaan koko kajuutan, eikä hyllyjen alta heijastuva valo myöskään häikäise istuinlaatikossa olevia.